Ihanaa

Rakastan lunta. Se tuo mukanaan kyllä sellaisen piristyksen tähän synkkyyteen, että vaikea on olla surullinen. Katsoa koirien riemukasta telmimistä kotipihalla, niissä oikein konkretisoituu se into ja riemu, mitä lumi tuo tullessaan. Kerrassaan hupaisaa! Lumi tuo kyllä muutenkin mukanaan ihan erilaisen näkökulman maailmaan. Maailma tuntuu paljon viattomammalta ja turvallisemmalta paikalta, kun se on verhoutunut valkeaan lumivaippaan. Autojen äänet vaimenevat lumella, hiljaa leijuvat hiutaleet muistuttavat rauhasta ja kiireettömyydestä. Tietenkään eilisen kaltainen pyry ei pidemmän päälle ole yhtään kivaa, mutta senkin kestää, kun tietää, että myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko - ööö..ainakin jossain muodossa. Vähän tätä kaikkea kyllä jo etukäteen lannistaa tietoisuus siitä, että sääennusteen mukaan jo torstaina rämmitään kaulaa myöten loskassa. Prkl! Viikonloppuna olin muutenkin kaikin puolin reipas. Siivosin oikein perusteellisesti, ja laittelin pihalle ja ikkunoihin jouluvalaistusta. Nostin kynttilät pöydille. Haaveilin jo joulusta. Tulipa vielä käytyä lauantai-iltana ravintolassakin, mutta jopa omaksi yllätyksekseni en juonut mitään, vaan olin ihan kuskina! Onneksi paikalla oli Suurlähettiläät, jonka musiikkia kuunnellessa parin tunnin kuskinakki meni melko kivuttomasti. Mutta ei noi baarit ole selvin päin olevia varten!! Huh.. Töissä tuntuisi olevan rauha maassa. Episodi N:n kanssa on sovittu ja muutenkin koko juttu tuntuu olleen todellakin kärpänen härkäsen ruumiissa. Ihan turhasta, mutta tulipahan nyt selvitettyä tämäkin merkityksetön asia.