Herkkuja, herkkuja

On tää ihmisen itsekuri ihan nollassa. Mä en ymmärrä miten olen joskus onnistunut niin totaalisesti kieltäytymään kaikesta hyvästä, eikä tehnyt tiukkaakaan. Nyt ei mene päiväkään, ettenkö jollain verukkeella lipsu hyvistä päätöksistäni. Tänään oli töissä jälkkärinä jäätelöä - söin.. Sitten vajaan tunnin päästä alkaa tiimin kanssa "nyyttikestit", eli kaikki tuo omia jouluherkkujaan ja siinä sitten mässäillään ja syödään niitä... ja minä onneton jo söin vähän kuormastakin tässä sähköpostejalukiessa...:( Urheilusuoritukseni ovat menneet suunnilleen suunnitellusti. Eilen jäi lenkki väliin, kun olin treeneissä, mutta aamulla kävelin vähän pidemmän pissilenkin (no..ehkä 300 m pidemmän...). Tänäänpä täytyy sitten taas lähteä ulkoilemaan, ja huomenna on tarkoitus viimein päästä sinne uimahalliin. Köh..surkeasti edistyy tämä. Mutta parempi kai lisätty liikunta, kuin ei sitä ollenkaan. Vaikka herkkujen määrä olisikin vakio? Vaikka olen minä niitäkin kyllä vähentänyt aika paljon. Ja pari viikkoa kun jaksaisi olla tiukkana, niin sitten jo olisikin helpompaa. Mutta parin viikon päästähän on JOULU, eikä silloin voi pihistellä herkuttelusta :D Kaikilla meillä on näköjään nämä omanlaisensa addiktiot, minulla ne on nuo pahuksen herkut. Muuten sitten ei olekaan mitään uutta länsirintamalla, eikä sen puoleen itäpuolellakaan. Kovin on tasaista tämä arki, ja hyvä niin. Viimeaikaiset tapahtumat jälleen kerran herättivät nauttimaan siitä mitä on. Tokihan koko ajan taustalla on se ihmisen ikävä toisen luo. Siitä ei kai laumaeläin irti pääse. Vihaan tätä radiohiljaisuutta, kun kukaan ei soita eikä kaipaa. Perhettä ja parasta ystävää lukuunottamatta. Blogimiittikin sen sijaan lähenee, ja sitä kyllä odotan innolla. On kiva viimein tavata kaikki "tutut" ja vaihtaa ajatuksia ihan livenäkin. Sitä odotellessa :)