Been there, done that

Ekaksi hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille (kirjoitetaanko se muuten isolla?). Oma pyhäpäivä on mennyt lapsen harrastuksen parissa, nukkuessa, lenkkeillessä ja saunoessa. Pelit meni odotetusti...melko haastavassa sarjassa pelataan, ja kyllä noi tappiot on noin pienille vielä aika vaikeita nieltäväksi. Varsinkin, kun koko kauden on sadellut vaan murskatappioita. Oma muksu pelasi ekan pelinsä veskarina, nimitettiin pari viikkoa sitten jengin ykkösveskariksi, kun edellinen otti loparit :) . Eka peli meni todella hienosti, ja jopa vastapuolen valmentajat tulivat erikseen kehumaan poikaa. Hienoja koppeja ja todellisia paraatipelastuksia. Olin kyllä pakahtua ylpeydestä. Seuraava peli olikin sitten pelkkää vastustajan ylivoimaa, ja vaikka poika sielläkin venyi hienoihin suorituksiin, alkoi luovuttajafiilis puskea päälle, yhtä sinnikkäästi kuin vastustajakin. Sitä luovuttamisen vikaa oli kyllä vähän koko jengissä. Peli oli kankeaa, ja tuntui, että miten päin ikinä siellä kentällä veivattiinkin, niin aina oli pallo vastustajan lavassa, ja seuraavassa hetkessä maalissa. Siinä sitten kotimatka tsempattiin pientä..oli melkoisen masentunut pelistä ja epäonnistujafiilis oli päällimmäisenä. Ja pelko, että jengikaverit syyttää häntä tappiosta. Selitin siinä kyllä, että yrittäisi vaan muistaa sen ekan pelin tänään, ja miten hienosti se meni. Ja sanoin myös, ettei veska, vaikka kuinka taitava olisikin, voi yksin pitää peliä pystyssä, jos ei kenttäpelaajat hoida hommiaan. No, huomenna taas treenataan, ja tiehän on vain eteenpäin. Ainakin poitsu näytti tänään kykynsä ottelussa, harvoin tuon ikäisissä vielä sentään katsomosta sellaista kohahtelua kuuluu kuin tänään, kun poika esitti parastaan. Kotiin tultua tein äkkiä ruuan, ja neuloin loppuun siskon vauvalle tossut (uskokaa tai älkää ;) ). Ei niistä mitkään hienot tullut, mutta rakkaudella ne on ainakin tehty :D . Heräsin juuri sopivasti saunaan, ja saunan jälkeen sitten lähdin taas henkeäni uhmaten tuonne pilkkopimeään metsään lenkille. Tulisipa sitä lunta! Kertakaikkiaan olen sellainen pelkuri, etten todellakaan nauti olostani pimeässä metsässä, vaikka kuinka koirat olisikin mukana. Ja kun yleensä ne on jossain aivan muualla kuin minä, juosta jolkottavat omia reittejään ja meitsi tarpoo sydän pamppaillen menemään. Se etu tuosta pelosta kyllä on, että kävelen reitin huomattavasti reippaammin, kuin normaalisti. Tänään normisti vajaan tunnin lenkki taittui 35 minuutissa! Olen muuten laihduttanut nyt kolme viikkoa (syömällä mm. perjantaina töissä mansikkakermakakkua...). Ylläripylläri, kävin vaa'alla ja olen lihonut 4 kg!!!! Siis ei ole todellista oikeasti. No, kuukauden ajankohtakin mulla tuohon vaikutta, mutta kyllä silti tarvii nyt vaan oikeasti alkaa urheilemaan enemmän. Turpoan muuten kuin pullataikina, ja olenkin kahden viime vuoden aikana kerännyt 10 kg lisää läskiä ylleni. Etovaa. Näin ollen päätän tässä ja nyt julkisesti, että pyrin nyt vähintään kerran viikossa käymään uimassa ja vähintään sen kilometrin. Lenkille lähden joka ilta (vaikka se onkin pelottavaa, mutta remmilenkeistä nuo koirat eivät kertakaikkiaan saa mitään irti, ja hössöttävät sitten kotona koko ajan jaloissa). Olen oikeasti joskus laihduttanut todella paljon (pari vuotta muksun syntymän jälkeen), ja muutamassa hassussa kuukaudessa kaikki ylimääräinen oli hävinnyt. Silloin tosin oli se ero, että oli toinen aikuinen kotona, ja pystyin ihan eri tavalla urheilemaan, kun ei aina tarvinnut huolehtia koirista ja lapsesta. Nyt tilanne on monesti se, että lähteäkseni vaikka nyt sinne uimaan, on pakko ensin hoitaa koirat, jotta ne voi jättää kotiin. Ja joka tapauksessa ne pitää lenkittää vielä myöhemminkin. Sitten, jos haluan oikeasti uida, pitäisi muksulle olla joku kaveri hallissa, muuten se uiminen on sitten kaikenmaailman haileikkejä sun muuta. Blääh. No, nyt kyllä ällöttää tämä oma kroppa ihan törkeesti, joten oikeasti yritän pitää tiukan kuurin nyt. Jouluna saan herkutella, mutta vain aattona. Sen olen jo päättänyt. Mulla on yhdet sairaan ihanat farkut tuolla kaapissa, jotka odottelee jo innolla, että pääsee taas mun jalkaani ;) En kai nyt voi tuottaa farkuille pettymystä, enhän? Eli ensi keväänä ne pääsevät taas mun kanssa baariin :D :D Hehheh...hyvää yötä vaan teillekin ;)