Aika kehno suoritus

Onpas taas ehtinyt hurahtaa monta päivää viimeisimmästä. Läheisen kuolemaa on pohdittu monella tapaa tuttujen kesken. Äiti oli surevan perheen luona, uutiset kuolinolosuhteista ei ole kovin lupaavia. Poliisitutkinta on käynnissä, eikä henkirikoksen mahdollisuutta ole voitu vielä poissulkea. Kovin, kovin paljon hämäriä tekijöitä liittyy tähän. Mikä tekee kaikesta, jos vaan mahdollista, vieläkin surullisempaa ja vaikeampaa kestää. Toivon tädilleni perheineen kaikki mahdolliset maanpäälliset voimat selvitä tästä koettelemuksesta edes jotakuinkin täysijärkisenä. Muuten ei olekaan mitään mullistavaa tapahtunut. Olin jopa lauantaina pikkujouluissa, mutta niistäkän en saanut mitään raportoitavaa, koska noin klo 23 aloin voimaan niin huonosti, että oli pakko lähteä kotiin nukkumaan. Siihen asti ilta oli kyllä kiva, ja aineksia olisi taas ollut vaikka mihin. Mutta terästetyt glögit ja karpalolonkerot pistivät kyllä tämän blondin pään niin pyörälle, että kotiin oli lähdettävä. Olen taas viihdyttänyt naapureitani kotiin tullessani. Tiedättehän (tai toivottavasti tiedätte!) sen pöhnäisen olon, kun on ehtinyt nukahtaa taksiin ja on ihan kuutamolla kun herää? No minä ainakin olin, ja kaiken lisäksi hyvin, hyvin huonovointinen. Sen sijaan, että olisin mennyt taksista suoraan kotiovelleni sen parin metrin matkan, kävelinkin roskiskatokseen "puhumaan Norjaa". Totta kai siihen tulee naapurin mummo paikalle kysymään, että onko kaikki hyvin. Minä siihen hätävalheena, että on juu, mutta että täällä haisee niin pahalle, etten voinut itselleni mitään ja että yökkääminen johtuu siitä. Just, just...mitähän mahtaa taas mummo ajatella?? Ja minkä ihmeen takia mun piti sinne mennä, miksen voinut mennä suoraan omaan kotiin toimittamaan kyseenalaisia tarpeitani? Ei pysty sanomaan... Aikaisesta kotiintulosta johtuen eilinen päiväkään ei mennyt ihan täysin harakoille, vaan jaksoin jopa olla ihan reipas ja vähän touhuillakin. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!